Food prep, eli ruokien valmistelu? :D Ei kuulosta yhtää niin hienolta suomeks.
Kuitenkin, tää on yks asia, minkä takia diettiä on helppo noudattaa, tai vaikka ei olis dietillä niin terveellistä ruokavaliota.
Tiiättekö sen jäätävän pakko-saada-ruokaa-nyt-heti-nälän? Joo. Se nälkä ei tuu ku on valmistellu ruuat, ja jos joskus ruokaväli venyy ja nälkä kolkuttelee niskaa, niin voit ottaa supersankarin elkein sun eväsrasian ruokineen jääkaapista, ja sanoa heipat sille kolkuttelijalle!
Mä en yleensä edes suunnittele millon mä teen ruokaa monelle päivälle, tai en välttämättä tee edes kauheen monelle. Kunhan mulla on parin päivän ruuat puolivalmiina, on kaikki hyvin :)
Tänään mä innostuin tekemään 3 annosta soijasuikaleita, 2 annosta soijarouhekastiketta, kukkakaalimuusia, 2 salaattipohjaa ja keitin parsakaalia ja kukkakaalia. Siinä on kuulkaas aika monelle päivälle sapuskaa :) !
Mä haluan että ruokaa on valmiina, koska en halua ruuan rajottavan mun menoja. Jos haluun yhtäkkiä lähteä jonnekkin, on hyvä että on jotain mitä ottaa mukaan. Tietysti hätävarana toimii aina protskupatukka, tai vaikka hedelmä ja protskusheikki. Muutenkin huolehdin siitä, että ruoka-ajat ei veny siitä 3-4 tunnista pidempään. Varsinkin tietty nyt dietillä se on tärkeetä, koska on 5 ruokaa jotka täytyy keretä syömään. Silloin kun en ole dietillä, on silti yhtä tärkeetä pitää ruoka-ajat lyhyinä niin tulee vähemmän esimerkiksi naposteltua!
Jos tuntuu siltä, että liikuntapuoli on helposti hanskassa, mutta ruokapuolessa olis vielä tsemppaamista niin suosittelen kiinnittämään huomiota ruokailuväleihin ja tekemään ruokaa valmiiksi odottamaan!
maanantai 26. elokuuta 2013
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Banana pancakes
Oon niin innoissani kaikista terveellisistä herkuista, ja oon monesti tehny eri versioita banaanipannukakuista.
Kuitenkaa mikään resepti, ei oo ollut niin herkullinen kuin se mitä tänään leivoin!
Resepti tuli jostain pääkopasta, mutta toimi erinomaisesti!
Tässä olkaa hyvä:
Sekoita kaikki keskenään. Paras lopputulos tulee mielestäni ku ensin soseuttaa munat ja banaanin ja sitten vasta lisää muut aineet. Steviaa ja kanelia saa laittaa oman maun mukaan :)
Pannukakkujen väliin voi laittaa mitä keksii. Esimerkiksi maapähkinävoita, marjoja, mehukeittoa, hedelmiä, tai vaikka kaikkea edellämainittua!
kuvassa itsellä välissä mehukeittoa, puna- ja mustaviinimarjamössöä ja inkamarjoja.
Enjoy !
Kuitenkaa mikään resepti, ei oo ollut niin herkullinen kuin se mitä tänään leivoin!
Resepti tuli jostain pääkopasta, mutta toimi erinomaisesti!
Tässä olkaa hyvä:
4 kananmunanvalkuaista
iso banaani / 2 pientä banaania
2rkl proteiinijauhoja
2rkl mantelijauhoja
kanelia
steviaa
Pannukakkujen väliin voi laittaa mitä keksii. Esimerkiksi maapähkinävoita, marjoja, mehukeittoa, hedelmiä, tai vaikka kaikkea edellämainittua!
kuvassa itsellä välissä mehukeittoa, puna- ja mustaviinimarjamössöä ja inkamarjoja.
Enjoy !
I haven't forgotten you..
Heippa!
En muista edes millon oon kirjottanu viimeks (en jaksa myöskään tarkistaa :D), tai ajatellut tätä blogia.
Mietin että poistaisin tän, mut en mä halua. Kyllä mä joskus vielä kirjoitan, tai ehkä mä kirjoitan aikasemmin ku ajattelinkaan.
Mun painonpudotus ja fitnesselämä on jatkunut hyvin koko kesän ja nyt syksyn alun. Mä en oo lihonut kiloja takas, mutta kesällä otin rennommin enkä stressannut syömisiä niin paljoa ja liikkuminen oli sairastelun takia aika kausittaista. Paino pysy siis samassa ja nyt syksyn tullen on aika taas ottaa tiukempi linja !
Ensin ajattelin, että vedän itsenäisesti uuden superdietin, mutta sitten innostuin fitfarmin toisesta nettivalmennuksesta. Bikini Challenge alkoi 5.8 ja minä olen siinä mukana :) Tää kestää 10 viikkoa, ja nyt on kohta kolmas viikko pulkassa. Oon tykännyt paljon tästä ja painokin alkaa putoamaan. Eilen viimeksi kävin vaa'alla ja oli lähteny n. 2kg :) Tästä se lähtee taas siis ! Painon suhteen ei silleen oo tavotetta, mutta haluan että mun paino alkaa 6:lla eikä enää koskaan 7:lla.
Tää on nyt tämmöstä ajatustenvirtaa, kerron vähän mitä mielenpäällä on ja missä mennään. Eilen juttelin siskon kanssa siitä, että nää pari viimeistä vuotta on ollu sellasia että oon elänyt sellasessa vartalossa jota en tunnista itekseni. En ajattele itseäni lihavana, vaan mun oma identiteetti on siellä hoikassa Annikassa. Tuntu siltä, että mä oon nyt tässä vartalossa, mutta en mä oo OIKEESTI tällänen.
Aloitin yliopiston kaks vuotta sitten, ja tuntuu hassulta, että ne ihmiset on nähneet mut vaan semmosena vähän pullerona. Mä tajusin sillon kun mä lihoin että oon lihonut. Mä jotenki ajattelin, että mä laihdutan kyllä sitten - joskus. "Tiesin", että voin tehä sen millon vaan, joten sen takia en jaksanut stressata asiaa. Totuus oli kuitenki se, että en pystynyt siihen. Oikeutin mun syömiset ja mässäilyt sillä, että tää ei kestä ikuisesti ja että laihdun kyllä sit kun haluan.
Jokin napsahdus päässä kävi tän vuoden alussa, ja onneksi kävikin. Oon niin onnellinen siitä, että mä olen taas "oma itseni". Mä voin paremmin kun syön terveellisesti ja liikun. Se on mua, ja mun identiteettiä. Kadotin itseni jotenkin hetkeksi parisuhteeseen. On helppo tehdä niin, unohtaa mikä on itselle tärkeää, koska sun elämässä on nyt tää toinen ihminen.
Salilla mä olen tällä hetkellä onnellisin. Siellä mä oon aidosti iloinen ja onnellinen. Se ei tarkota sitä, että mä en nauttis mun ihanasta avomiehestä, siskoista tai ystävistä. Mutta salilla mä oon joku toinen, mä oon joku joka ei oo masentunu. Mä oon Annika, joka pystyy ja uskoo itseensä. Mä mietin vaan sitä treeniä. Salilla, mulla ei oo mitään ongelmia elämässä. Siellä oon vaan minä.
Liikunta antaa energiaa ja hyvää oloa, oon niistä hetkistä kiitollinen. Pitää kuitenkin muistaa, että se ei poista masennusta, vaan lisää hyvää oloa. Masennus on paskinta mitä mä tiedän. Teen kaikkeni, että olisin terve, ja liikunta on yksi asia, joka auttaa siinä.
palataan taas, ehkä ei niin sekavilla jutuilla.
En muista edes millon oon kirjottanu viimeks (en jaksa myöskään tarkistaa :D), tai ajatellut tätä blogia.
Mietin että poistaisin tän, mut en mä halua. Kyllä mä joskus vielä kirjoitan, tai ehkä mä kirjoitan aikasemmin ku ajattelinkaan.
Mun painonpudotus ja fitnesselämä on jatkunut hyvin koko kesän ja nyt syksyn alun. Mä en oo lihonut kiloja takas, mutta kesällä otin rennommin enkä stressannut syömisiä niin paljoa ja liikkuminen oli sairastelun takia aika kausittaista. Paino pysy siis samassa ja nyt syksyn tullen on aika taas ottaa tiukempi linja !
Ensin ajattelin, että vedän itsenäisesti uuden superdietin, mutta sitten innostuin fitfarmin toisesta nettivalmennuksesta. Bikini Challenge alkoi 5.8 ja minä olen siinä mukana :) Tää kestää 10 viikkoa, ja nyt on kohta kolmas viikko pulkassa. Oon tykännyt paljon tästä ja painokin alkaa putoamaan. Eilen viimeksi kävin vaa'alla ja oli lähteny n. 2kg :) Tästä se lähtee taas siis ! Painon suhteen ei silleen oo tavotetta, mutta haluan että mun paino alkaa 6:lla eikä enää koskaan 7:lla.
Tää on nyt tämmöstä ajatustenvirtaa, kerron vähän mitä mielenpäällä on ja missä mennään. Eilen juttelin siskon kanssa siitä, että nää pari viimeistä vuotta on ollu sellasia että oon elänyt sellasessa vartalossa jota en tunnista itekseni. En ajattele itseäni lihavana, vaan mun oma identiteetti on siellä hoikassa Annikassa. Tuntu siltä, että mä oon nyt tässä vartalossa, mutta en mä oo OIKEESTI tällänen.
Aloitin yliopiston kaks vuotta sitten, ja tuntuu hassulta, että ne ihmiset on nähneet mut vaan semmosena vähän pullerona. Mä tajusin sillon kun mä lihoin että oon lihonut. Mä jotenki ajattelin, että mä laihdutan kyllä sitten - joskus. "Tiesin", että voin tehä sen millon vaan, joten sen takia en jaksanut stressata asiaa. Totuus oli kuitenki se, että en pystynyt siihen. Oikeutin mun syömiset ja mässäilyt sillä, että tää ei kestä ikuisesti ja että laihdun kyllä sit kun haluan.
Jokin napsahdus päässä kävi tän vuoden alussa, ja onneksi kävikin. Oon niin onnellinen siitä, että mä olen taas "oma itseni". Mä voin paremmin kun syön terveellisesti ja liikun. Se on mua, ja mun identiteettiä. Kadotin itseni jotenkin hetkeksi parisuhteeseen. On helppo tehdä niin, unohtaa mikä on itselle tärkeää, koska sun elämässä on nyt tää toinen ihminen.
Salilla mä olen tällä hetkellä onnellisin. Siellä mä oon aidosti iloinen ja onnellinen. Se ei tarkota sitä, että mä en nauttis mun ihanasta avomiehestä, siskoista tai ystävistä. Mutta salilla mä oon joku toinen, mä oon joku joka ei oo masentunu. Mä oon Annika, joka pystyy ja uskoo itseensä. Mä mietin vaan sitä treeniä. Salilla, mulla ei oo mitään ongelmia elämässä. Siellä oon vaan minä.
Liikunta antaa energiaa ja hyvää oloa, oon niistä hetkistä kiitollinen. Pitää kuitenkin muistaa, että se ei poista masennusta, vaan lisää hyvää oloa. Masennus on paskinta mitä mä tiedän. Teen kaikkeni, että olisin terve, ja liikunta on yksi asia, joka auttaa siinä.
palataan taas, ehkä ei niin sekavilla jutuilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)