Heippa!
En muista edes millon oon kirjottanu viimeks (en jaksa myöskään tarkistaa :D), tai ajatellut tätä blogia.
Mietin että poistaisin tän, mut en mä halua. Kyllä mä joskus vielä kirjoitan, tai ehkä mä kirjoitan aikasemmin ku ajattelinkaan.
Mun painonpudotus ja fitnesselämä on jatkunut hyvin koko kesän ja nyt syksyn alun. Mä en oo lihonut kiloja takas, mutta kesällä otin rennommin enkä stressannut syömisiä niin paljoa ja liikkuminen oli sairastelun takia aika kausittaista. Paino pysy siis samassa ja nyt syksyn tullen on aika taas ottaa tiukempi linja !
Ensin ajattelin, että vedän itsenäisesti uuden superdietin, mutta sitten innostuin fitfarmin toisesta nettivalmennuksesta. Bikini Challenge alkoi 5.8 ja minä olen siinä mukana :) Tää kestää 10 viikkoa, ja nyt on kohta kolmas viikko pulkassa. Oon tykännyt paljon tästä ja painokin alkaa putoamaan. Eilen viimeksi kävin vaa'alla ja oli lähteny n. 2kg :) Tästä se lähtee taas siis ! Painon suhteen ei silleen oo tavotetta, mutta haluan että mun paino alkaa 6:lla eikä enää koskaan 7:lla.
Tää on nyt tämmöstä ajatustenvirtaa, kerron vähän mitä mielenpäällä on ja missä mennään. Eilen juttelin siskon kanssa siitä, että nää pari viimeistä vuotta on ollu sellasia että oon elänyt sellasessa vartalossa jota en tunnista itekseni. En ajattele itseäni lihavana, vaan mun oma identiteetti on siellä hoikassa Annikassa. Tuntu siltä, että mä oon nyt tässä vartalossa, mutta en mä oo OIKEESTI tällänen.
Aloitin yliopiston kaks vuotta sitten, ja tuntuu hassulta, että ne ihmiset on nähneet mut vaan semmosena vähän pullerona. Mä tajusin sillon kun mä lihoin että oon lihonut. Mä jotenki ajattelin, että mä laihdutan kyllä sitten - joskus. "Tiesin", että voin tehä sen millon vaan, joten sen takia en jaksanut stressata asiaa. Totuus oli kuitenki se, että en pystynyt siihen. Oikeutin mun syömiset ja mässäilyt sillä, että tää ei kestä ikuisesti ja että laihdun kyllä sit kun haluan.
Jokin napsahdus päässä kävi tän vuoden alussa, ja onneksi kävikin. Oon niin onnellinen siitä, että mä olen taas "oma itseni". Mä voin paremmin kun syön terveellisesti ja liikun. Se on mua, ja mun identiteettiä. Kadotin itseni jotenkin hetkeksi parisuhteeseen. On helppo tehdä niin, unohtaa mikä on itselle tärkeää, koska sun elämässä on nyt tää toinen ihminen.
Salilla mä olen tällä hetkellä onnellisin. Siellä mä oon aidosti iloinen ja onnellinen. Se ei tarkota sitä, että mä en nauttis mun ihanasta avomiehestä, siskoista tai ystävistä. Mutta salilla mä oon joku toinen, mä oon joku joka ei oo masentunu. Mä oon Annika, joka pystyy ja uskoo itseensä. Mä mietin vaan sitä treeniä. Salilla, mulla ei oo mitään ongelmia elämässä. Siellä oon vaan minä.
Liikunta antaa energiaa ja hyvää oloa, oon niistä hetkistä kiitollinen. Pitää kuitenkin muistaa, että se ei poista masennusta, vaan lisää hyvää oloa. Masennus on paskinta mitä mä tiedän. Teen kaikkeni, että olisin terve, ja liikunta on yksi asia, joka auttaa siinä.
palataan taas, ehkä ei niin sekavilla jutuilla.
